Tätä vähän pidempää vapaata aikaa on odotettu ja toivottu, että sääkin suosisi. Aurinko paistaa hyvin keväisesti. Ulos on runoilijan mieli digikameran ja vaimon kanssa. Vastapäisessä kuusessa majaileva kurrekin on näyttäytynyt viikolla, kun satoi hiukan lunta. Nyt lumi on poissa ja viileä, raikas sää tilalla. Valoisaa pääsiäistä kaikille.

Kivoja sanoja

Kaiken aikaa minä mietin
jäänkö
ryhdynkö jääksi
sulanko vai olenko alanko
Vettä en petä
enkä maaksi ala
mittariksi en ryhdy korennoksi
siilille ruoaksi
käärmeelle makupalaksi
sopusijaiseksi
osakas pääomistajaksi
kirjanpitäjäksi yhdistykseen
en ryhdy lehtoriksi kouluun
enkä vahtimestariksi yövartijaksi
ydinvoimalaan puikoksi
sauvaksi hiihtäjille laduksi
monoksi mopoksi armeijan kokiksi
sipulinleikkaajaksi
perunankuorijaksi
uhkapeluriksi kotikasinolle
rahanlaskijaksi housunkannattimeksi
avohaalariksi herranjestas-sonnyksi
joskus voisin olla pupuksi pöksyyn
pilaksi muodon vuoksi
peiliksi autiolle saarelle yksinäisen
oikolukijaksi sudenkorennoksi suomaalle
haukien kiusaajaksi sorsaparvenlaskijaksi
joutseneksi sinisenenkelin kuohuun
kuokkamieheksi suolle sovitusta hinnasta
talomaalariksi kirkon paanukatonlaittajaksi
kirvesmieheksi viherpihanpiipariksi
kokiksi biologianopettajaksi aavikolla
makaajaksi ja puhtaasti hengittäväksi
turbosupererikoisahdetuksi sepittäjäksi
lehdistötilaisuudenpilaajaksi
peiliksi rumalle neitsyelle
ukoksi noidalle tai vaikka kalamieheksi
Pietariin
jos sinne puhdasta vettä saataisiin

SVR M

Tänään se vihdoinkin ilmestyi. Tarja Turusen “My Winter Storm”. NetAnttilasta se piti heti ladata. Eikä tuota pettymystä. Nightwishin oikea ääni soi kauniisti.

Paras MANGA-aiheinen kokoelmateos on ehdottomasti Amano Masanao Ed. Julius Wiedemannin “Manga Design” johon kuuluu myös dvd. Perusteos niille jotka haluavat aloittaa. Suomalainen Reima Mäkinen on tietysti itseoikeutettu mangamies. Hän kuvitti aikoinaan Korppi-lehden ensimmäisen kannen. Nykyisin Korppi tottelee nimeä Runolehti Korppi, mutta kujeet ja konstit toimivat yhä. Kuva ja sana ovat yhdessä. Katso KVAAK!

Löysin vielä upean uuden linkin Suomen Sarjakuvaseuran-sivuille.

Yle Teema – antaa nautintoja mielelle ja silmälle.

Talvivaatteiden esiinkaivaminen on alkanut. Tiistaiaamu näytti jo vähän merkkejä siitä mitä on edessä. Olen huomannut, että oravallakin alkaa häntätupsu harmaantua talven toivossa. Bussit kulkevat yhä ajallaan. Miten pitkään näin jatkuu. Aamukahvit piti juoda tuplana ja aamuradiota kuunnellen. Aapelin lyhyet tarinat olivat heti sopivaa päivän aloituksessa. Tummaa leipää ja tuoretta kahvia. Sanomalehden musteen tuoksu. Mistähän linnut ja oravat lukeva lehtensä aamulla?

Juha Larikka

Alastomana hänen kanssaan
Runoja v.2000

Alastomana hänen kanssaan
kämmenelläni lähtemättömänä
eilinen varovainen kosketus
pysyvästi kuoriutuneena
ensisuudelma
kipua en saa sanoihin
minuun hiiltynyt puu
alastomana hänen kanssaan

***

Sieluni on syntynyt
Liitukaudella, toivon että
latimerian hidas liike
on tehnyt hyvää vartalolle
ihoni uusiutuvalle
vapaasti hengittävälle
risteytykselle

Sieluni on punainen nuoli
niin, kissan urkupilli naukaisu

Läpi yhden samankaltaisen
ihmisyön okravilja lainehtii
sinun sateesi
lämmin hämärä
tehtiin kohisevien
tähtien väreistä

Sieluni on valveunessa,
Liitukaudella, toivon että
valkoisessa metsässä
on minun
kuu ja sivellin

***

Mikä johdattaa minut kotiin
pois luotasi
hymystäsi

Mikä antaa tämän pirullisen
musteen hallita

Mikä ottaa minut pois
tämän mitä en saa asettumaan
välissämme on jokin lanka
joka palaa
mutta ei herää

Jokin toivo on miksi yrittää.

***

Ikkunaverhoissa
kauan sitten puhuttuja tunnustuksia
muistiinpanoja
siihen kivettynyttä kauneutta
taittunutta valoa
Nykyisyys on vakava ja valaistunut
variaatio kosketuksia
pitkien keskustelujen
siihen syntynyttä hioutunutta
tuhkaa
Luen kipukynnyksen synnyttämiä
runoja, viittauksia
kokemuksiin joita tarkastelen
nyt lempeästi
arkinen päivärytmi ja minä
Ja syksynlehdistäkin on seurallista
tuulen kanssa
Puiden anatomia viiltää
silmiini kyyneliä

***

Eilen oivalsin että vaillinainen
ruumiinkunto ja väsymys
ovat hyviä ystäviä
joille tarjoan.
Ne kirjoittavat kanssani
kuin geenimanipulaatio
olisi alkanut
keski-iän suruton rauha
valtimosuonien kumpuileva rytmi
melkein jazz
jota kuuntelen mielelläni
tahallani hengästyäkseni.
Enää ei tarvitse selittää
puhua, osaan jo kuunnella
verenkierron, ylipainon
stand up esitystä

***

Onko mitään enemmän
urbaania
kuin betonipilari

sen tähden kannattaa
kilistää laseja
laulaa tuhmia lauluja
viettää tarkan esseen
kaltaista elämää; metodia
Humaltuu, ei humallu,
humaltuu
ja se vihreä hiljainen
massa pääkallon sisällä

Onko mitään enemmän
jota kannattaisi suojella.

***

Voi olla että mullassa
on toivoa jota emme käsitä
muualla kuin puutarhassa
tai pellolla
Hevosenpaska saa auringonkukat
tanssimaan kohti mitä?
Olemme olleet perillä
opetti humus sapiens
Andy Latimeria
Kastemadon ankara kyltymätön
rakkaus sateenääneen
se vie meistä mullassa
lihaksista kaiken
säilöntäaineiden maun.

***

Pesen joskus, päivittäin
paleltuneen runoilijan
tunnuksia
Peilissä on näkökulma
otsaryppyihin ja krapuloihin
Iästään huolimatta hänellä
on hymykuopat
ja harmaat (vihreät) silmät
millä ei kyllä ole paljon
virkaa kodin ulkopuolella
Eikä se ole harmillista
Hän ymmärtää
Hän on mielellään vaiti
kun ajan partaa tai
pesen jo epävakaita hampaita
Tarjoan kahvit ja korvapuustin
Poltamme yhteisen paksun
sikarin
Kuuntelemme tuttuja biisejä
ratkomme ristisanatehtäviä
juomme punaviinilasin kalpeilta
huulilta
ja kerromme vaahtokarkkivitsejä.

***

RAKKAUSRUNO

Kiven siemenen sait kukkimaan
meressä hioutuneen malmin
avoimesti luopumaan

Vielä aistin myöhäisen syksyn
pronssisten koivurunkojen
lemmenkipeän dueton
tosi kirkunan

Yksinkertaisen miehen otit
aina sanoit, kyllä, rakastit.

***

LUURANKOIHMINEN

Rakkaus minkä sain.
Työ taakka multamaan.
Pitää luut lajitelmat.
Nahkan soidessa vaan.

Katson silmätyksin ikää.
Liian veltto iho arka.
Harmitellaan puistatellaan.
Omanaama ei ole ikävä.

***

RUNOILIJA

Perhoselle neitoruhtinas puhuu
lämpöhalvautunut ruoho
tuuleen heittää hikilöylyjä

Olen kehno hullu
ihmisenä hajun hyvä
runoilijana tauti syvä

Yksimielinen käsky
pelkäämättä rakastu
saat verson sydämeen
jaat uudet solut
tuskin säryt kulut

Kärsi! Älä juo tai
lisää krapuloit!

***

PERHEELLINEN

Nain inhan kutsutun
kauan sitten valitun
tahdoin Voi takaisin
muut meni sekaisin

Saat minut vaanimaan
omaa sanan lausumista
ilme purtuna televisioon

Itse on aina riidansyy
istu paikallasi hiljaa
jo liikkuu sama kyy

Kiitos ei ole palvelus
tyhjä jaaritus sana
mitä ehtii kuunnella anteeksipyyntönä

***

Juha Larikka

Ja ne sanoo, mustarastaan äänellä
Runoja v.2001

Musta sydän

Musta sydän, arvoituksellinen veri
jonka jättivät elämään.
Kuutamossa perimmäinen kysymys,
miten meidät verhoaa kuumien aaltojen
loppumaton sykintä.

Synkkä on ruumiiden tarina aavikolla.
Kuun kohtu poistaa suudelmiaan,
maan päällä on raskas huuru.
Sieltä ne tulevat kaukaisista maista.
Ja ne sanoo, mustarastaan äänellä.

***

Ajattelen ja kirjoitan yhden
rakkauden maisemaa,
vapautunein liikkein.

Kirjoitan ajan tuolta puolen.
Minun sieluni asuu tutussa
valaistussa puussa.
Sivellin, huilunääninen ystävä
piirtää merkkejä.

Kosketus rakkauteen, hiljaisuus
hengen uni paperiin.

***

Runoilija pistää totuuksia liikkeelle
olemalla vaistojensa varassa
paperin
ja kynän
yhteenkuuluvassa
äänekkäässä välimaailmassa.

Maailmanpimeässä hän kärttää
metaforaa sisältään,
sielusta jolla ei ole kuvaa.

Rakastunut enkeli
on hänen suojanaan
samassa ilmastossa.

Totuus on levollisena
hänessä
valon kirkuvassa äänessä.

Marraskuun valo puhaltaa
hänet lasipatsaaksi lumeen.
Hänen lasipäänsä on täynnä
menneen syksyn sammalta,
hän talvinen terraario,
vuodenmuisti.

Joku kuljeskelee ulkona
hänen maisemansa muistissa.
Nukkuva lapsi kehrää
näkyjä vanhemmilleen.
Uni on kuuntelua,
matka solujen tiedotuksiin.

***

Hetken olen
näkyvä vapaa
ajan tuomia rangaistuksia satelee
nikamiin, lihaksiin
kuvittelen sen mitä tahdon näkeväni
lihani ulkopuolelta
se on häkki

***

Sinun hiljaisuutesi on minulle musta hiljaisuus.
Koskemattomuuden maailmassa
oranssinen lyhtysi loistaa ja saa minut iloiseksi
vaikka mitä tapahtuisi
vaikka mitä maailmoja kaatuisi
Sinun hiljaisuutesi on minulle hiljaisuus
koskematon, koskettava.

***

Missä sydän on koskemattomana
missä sielu
kaipaa vain
vielä yhden kerran nähdä
kun hymyilet

Sinä synnytät minulle
kaakaohiekkaa jossa on rukous
puraisen syksyistä omenaa
enkä tahdo kaikkea
on helpompaa
olla vain tässä luonasi

***

Nuku rauhallista unta
ja toivoisin
että ymmärtäisit joskus
mustarastaan laulu on sama
kuun kohtu meidät
kerran valaisee

Kuu ajaa jänistä
ja minun on kylmä
ilman konjakkia

Kuolemattomalla on
oma tervavene
onnea matkaan
nuku rauhallista unta

***

Omenapuun alla on lunta
sinun mustat hiuksesi
minä
näen niistä unta

Juokset koivujen välistä
niinkuin aurinko
kuljet taivaanrantoja
kevyesti
sellainen sinä olet

Jos kukkisit maan päällä
mutta multaa
on huultesi veri
sille ei voi kukaan
kevään luonnos on
valkoista verta
valkoista verta

***

Soittokunta hiljaisuuden
lohduttaa mädäntynyttä
kylkiluitten loisteliaisuutta.

Arkkujen päällä poltetaan sätkää.
Ei ole nälkää,
ei pelkoa nousta mullasta
läpinäkyvään maalaukseen
ampumaan tähtiä kilpaa.

***

Kevään alkumereen syntyy
suudeltavaksi
odottava nainen

Kevätsielu tahtoo toisenlaisen
armonlaukauksen
ihonsa suudeltavaksi
hauraan lapsen

***

jack danielsin hirttosilmukka
yksivärinen mykkäfilmi
vaikeneminen tuottaa nautintoa
luokseni jää
pudota läsnäolevan pää

***

Meri
laakiomainen patsas
rantojen vyöhykkeessä
kiilautunut
maahan kiinni

Tähän vuodenaikaan
lankean polvilleni
teen tukevan solmun
pimeän ikkunaan

***

Surenko sitä päivää
jossa lumi ja tuli yhtyvät?
Kun huulesi liekki tekee
ihoni kipeäksi.
Sulan takaisin sinun
lumimaahasi.
Minä kuulen lumihiutaleesi
kitaran
itkun.
Kun huulesi sulavat,
sydämesi liekki on polttavin.
Surenko sitä päivää
tuulenlapsi.

#