Runoilija on kuollut! – 2000
Juha Larikka
! Runoilija on kuollut!
Runoja v.2000
runoilija on enkeli
jolla on veren näkymätön
muste kynässään
runoilija on näkymätöntä ilmaa
musiikin kulkiessa
samurain rukoillessa
runoilija on sydämen luuranko
***
“iltarukous”
runoilija on maailman
halvin Jumalan sielu
kuolkoon ruumis saastainen
tulkoon okran valo
hänen hautansa lohduksi
runoilija on suhteellisen
rauhallinen mielipuoli
joka rakastaa ruusua
joka ei kuihdu
joka ei vastaa
runoilija juoksee
olen maata, mullanruno,
olen tekemätön hattu
sinun päässäsi
nema! nema! nema!
***
“im memoriam”
runoilija on kuollut tänään
eläköön muusa
runoilija on aina olemassa
sodan ja rakkauden maailmassa
eläköön sota
eläköön rakkaus
runoilija on kuoleman häissä
runoilija pappi tanssii
verestä tislattu viini
läikkyy suudelma
eläköön viini
eläköön suudelmat
runoilija on kuollut tänään
eläköön runous
***
“lyhyen rakkauden oppimäärä”
rakkauden lyhyt historia
annatko lisäaikaa pilvien yläpuolelle
puhalla purjeisiini the animal
jota yksi suudelma ruokkii
ja jota poispyyhittyjen viikkojen
voima nauttii
***
olen niitä joille ruusut ovat
pio! (luoda kreikk.)
lakastun näihin hiljaisuuksiin
kohta sen on vienyt pois
kourallinen valoa sinun
kasvoillasi
suudelma pakkasessa
meidän ilkikurinen aistillinen
unissa riehuva juhliva
mystiikka
olen niitä joille kahden päivän
olemattomuus
muusan silmissä
on ruokaa
kaikkien särkyneitten ikkunoiden
toinen syntymä
***
“runo sielunvaatteissa”
ei edes pukeuduta sielunvaatteisiin
meidät kutsunut vapauden illuusio
on sulkenut ovensa ja poissa on
aina täällä
sopimattomaan aikaan syntynyt
kiihko, intohimo on haudattu
liian varhainen dokumentti on
poltettu kellarin lämmitysuunissa
oikeus ja velvollisuus vaieta
on meidän uusi ammatti
nyt on hyökkäyksen loppuvaihe
yksi osoitus: suutele hyvin kun lähdet!
tee minusta sudenkorento
tee minusta musta laiva
meri, rakkauden aika, merikotka
***
Täällä on kaikki.
Niitä tähtiä jolla emme ole käyneet.
Ruusu, jolla on nimesi, lämmittää.
Minä kuolen koko ajan luonasi.
Kävelen huoneesta toiseen kuin orja,
jolla on vain suhde käskijäänsä.
Me olemme kuin ihmistornit,
jotka uneksivat tulla.
Olemme siistejä ruumiita suutelemassa
aamupalveluksessa.
Täällä on kaikki.
Kolmas erektio aamuyöllä tukki
minun uneni,
kehotti kuuntelemaan.
Ruumiinosillani on oma tahto,
koskettaa sinua.
Verta virtaa sisään jostain
välimaailmasta.
Olemme kineettisen nesteen
sisällä.
Kaikki on tässä.
***
Minun on pakko pyytää sinua
ja solujasi tänne missä ei voi elää.
Suikale, joka irtosi on
korkea-arvoinen henki.
Opin muistamaan sinut kun
valuit pois kaikista muistoistani.
Minä pyydän sinua, älä soita enää.
Olemattomaan muistiin on
kirjoitettu lyhyt historia
suudelmasta, verisolujeni tanssista.
***
tulemme uudelleen
toisen täyteyden maailmaan
rakkaudesta merisairaina
onnea emme enää tuomitse
maailman jälkeen on kevät
ja ensisuudelma
tulemme uudelleen
toisen täyteyden maailmaan
***
Viznaria, Viznaria!
lohdutonta hiekkaa
suonissa kylmä luotisuihku.
Olette murhanneet minut
granaattiomenan
Nainen on sitruuna minussa
ja olemme veripuun alla
kasvaneet
Olette murhanneet minut
granaattiomenan
Viznaria, Viznaria!
Nainen on runoilijan
suitsutusastia,
lemmenkipeän kalkin
ikuinen leposija.
***
valmistaudun joka kerta
kohtamaan sinut
olen silloin tulenarkaa paperia
hiljaisuudeksi vaiennettu
musteen elämä on kestämätöntä
rukouksen omaista toistoa
olet vuolas punainen virta tuoksua
olet salamanisku joka ei taaskaan tapa
pidät minut rivien väliin kuolleena
pidät minut rivien väliin syntymättömänä
***
Odotan sinua unessani
et ole siellä
kuitenkin tiedän
että jossakin
välimaailmassa
palaa tuli
Kuljen marraskuun halki
uuteen
Lakkaamatta hengityksesi
puheäänesi soi korvassani
***
